Olympiastadion uusittuna kesällä 2020. Kuva: STT Viestintäpalvelut. Wellu Hämäläinen.

Helsingin Olympiastadion avattiin jälleen yleisölle. Remontti pitkittyi ja tuli kalliimmaksi kuin suunniteltiin, vieläkään ei tiedetä tarkaan, kuinka paljon korjaus tuli maksamaan. Mutta onhan se hieno!  Stadion on kansallinen monumentti, jota muutkin kuin urheiluhullut rakastavat, Suomessa ja ulkomailla. Arkkitehtoonisesti se on puhdasta funkista ja Suomen kansa on sen omasta pussistaan maksanut. Kyllä se pitää nähdä.

Olympiastadion on saanut lahjaksi kiven Olympiasta, Kreikasta ja kappaleen roomalaisesta marmoriveistoksesta. 

Tilaa yksittäiset kierrokset täältä: https://www.stadion.fi/kohteet/stadionkierros

Voit tilata minut ryhmäopastukselle alla olevalla lomakkeella ja lähetän tarjouksen kivasta urheiluhistoriallisesta opastuksesta. Opastuksen turvasuunnitelma: käytetään turvavälejä, huolehditaan käsihygienisasta, asiakkailla tulee olla maskit ja oppaalla on suojapleksi.

Kuvanveistäjä Väinö Aaltonen esittelee Paavo Nurmelle veistämäänsä näköispatsasta.

Paavo Nurmi on maailman suurin Olympiajuoksija, joka on voittanut yhdeksän kultaa ja kolme hopeamitalia. Väinö Aaltosen veistämä juoksijapatsas sijaitsee Stadionin edessä. Paavo Nurmi oli ylivoimainen ja olisi voittanut lisääkin mitaleita, jos olisi saanut tilaisuuden. Ville Ritola voitti Pariisin Olympialaisissa vuonna 1924 peninkulman juoksun (10 kilometriä), joka on 25 kierrosta stadionin ympäri.

Urheilu on enemmän kuin urheilua. Se on politiikkaa, kulttuuria ja taistelua. Kuvassa Paavo Nurmi ottaa revanssin Amsterdamissa Ville Ritolalta 10.000 metrillä. Kuva: Martti Jukolan kirjasta Huippu-urheilun historia. 1935. WS.

”Hän teki taivalta hiilimurskan poron räiskyessä kantapäistä pitkin valkoisen puvun selkämystä vartalo hieman jäykästi etunojassa, kädet miltei toimettomina alhaalla, vain jalat, oikeammin vain pohkeet ja nilkat, kiskoen joka askeleesta irti viimeisenkin sentin. Se oli sisukasta, venyvää, piinallisen katkeamatonta kiristystä, joka tyylillisesti erosi täydelleen Nurmen teknillisesti konstruoidusta, herkkävivahteisesta ja purkautuvasta juoksusta. Se oli ennenkaikkea vapaata ja välitöntä keväthakaan päästetyn vasikan kirmaamista muuttuen loppupuolella, kuten sanottu, hukan säälimättömän tunnottomaksi jolkutukseksi, jonka aikana ruvettiin kelloista tähyilemaan ihmeellisiä, aavistamattomia asioita.” Lähde ja kuvat Martti Jukolan kirjasta: Huippu-urheilun historia. ( WS.1935.)

Ritola juoksi maailmanennätyksen Pariisin kaatosateessa ja voitti, koska Suomen joukkueen johto oli evännyt Paavo Nurmen osallistumisen kymppitonnille. Johtajat olivat ”luvanneet” Ritolalle kultamitalin, koska ainoastaan Nurmi pystyi hänet päihittämään. Tästä Nurmi raivostuu ja juoksee harjoituskentällä yksinään suutuspäissään ”maailman suurimman juoksun”. Satunnaiset katsojat olivat vakuuttuneita, että Nurmi juoksi yksinään maailman kovimman 10.000 metriä. Näissä Pariisin Olympialaisissa Nurmen piti tyytyä siis vain neljään kultamitaliin.

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä!