Seuraavat kierrokset:

Aika: Tilauksesta

Paikka: Hietaniemen Uusi kappeli, Hietaniemenkatu 20.  Paikalle pääsee Kampista kävellen.

Keskustelemme kierroksella Suomen naisten historiasta. Kierros päättyy Hietaniemenkadun puolivälissä olevalle portille.

Osallistujamäärä: max. 20

Hinta: EUR 15 sis. alv 24%

Varaukset täältä: ulla-maija.rouhiainen@ullistravelstudio.fi 

Pue lämpimästi päälle, Hietaniemessä on aina vähän viileää – lämpimät kengät, älä unohda kaulaliinaa!

Tervetuloa Suomen Kansallishautausmaalle Hietaniemeen. Tällä retkellä keskustelemme edesmenneiden ihmisten kanssa, luemme heidän ajatuksiaan, kuuntelemme heitä ja katselemme heidän maalaamiaan tauluja, luemme sitaatteja heidän kirjoittamistaan teksteistä. Laskemme suuria omaisuuksia ja viimeisiä pennejä lasten ruokkimiseksi. Kertaamme elämäkertoja. Kuulemme ajatuksia naisten ja lasten kohtaloista ja miesten kohtaloista, jotka aina liittyvät toisiinsa. Hietaniemessä kuullaan Suomen historiaa yli 200 vuoden ajalta. Nykyään suomalainen nainen voi opiskella, tehdä työtä, mennä naimisiin tai olla menemättä, saada lapsia, pitää heidät terveinä, kouluttaa lapsensa. Hän voi kouluttautua uuteen ammattiin, jos entinen työ loppuu. Suomen naisilla on täydet poliittiset oikeudet ja mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnassa. Näin ei ole aina ollut. Tutustumme Suomen historiaan naisnäkökulmasta, joka on myös globaali näkökulma. Tällä hetkellä 20 amerikkalaista miestä ansaitsee enemmän kuin kaikki Afrikan naiset yhteensä.

”Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys vaan ihmiskunnan kysymys.” sanoi kirjailija Minna Canth, jonka elämä muuttui kokonaan, kun hän seitsemättä lasta odottaessaan hautasi miehensä Ferdinandin Hietaniemeen vuonna 1879.  ”Köyhyyttä armeliaisuuden kautta ei poisteta. Apu on vaan hetkellinen ja harvoin semmoisenakaan riittävä. Vaikka nykyaikana armeliaisuutta harjoitetaan suurimmassa määrässä, köyhyys kuitenkin kasvamistaan kasvaa. Ja hoitolaitoksissa, joiden kalleudesta usein kuulee kuntalaisten kerskailevan, näissä hoitolaitoksissa köyhiä ei elätetä,.. Minna Canthin kannanotot ovat ajankohtaisia edelleen, hänen näkemyksensä kuluttamisesta, sotesta, vanhusten hoivapalveluista, naisasioista, yrittämisestä ja taiteesta on edelleen ajankohtaista puhetta.

Naisen seksuaalisuus: Naisen seksuaalisuus on ollut ja on edelleen monissa maissa miesten vallan alla. Avioliittoneuvoja Reinhold Roine opastaa: ”Wastaawana keinona tyttöjä hoidettaissa woi käyttää häwynkielen tekemistä tunnottomaksi laapiksella, jodilla tai tuntoa herwottavilla myrkyillä opiumilla, kloroformilla tahi kokainilla. Onpa waikeissa tapauksissa häwynkieli kokonaan leikattawa pois (amputationi). Jollei mitään paikallista kiihottumista ole huomattawissa, niin on koko hermostoa wahwistettawa, jotta se paremmin kykenisi pahetta wastustamaan.” Reinhold Roine: Siitinelo ja avioliitto. 1898. Työväenliikkeessä avioliittoon suhtauduttiin vapaamielisemmin.

Martta Salmela-Järvisen  kirjassa Alas lyötiin vanha maailma kuvataan filosofi Tannerin oppeja, hänen kirjojensa nimiä olivat mm. ”Lapsikysymys ja ehkäisyoppi”, ”Sukupuoliyhteys taidenautintona”, ”Yhdynnällinen hellintä”.  Tanner suositteli, että käyttöön otettaisiin sukupuolielimille kauniimmat nimet: naisen sukuelin olisi helliö ja miehen lempiö. The Economist -lehti on valinnut 1900-luvun tärkeimmäksi keksinnöksi syntyvyyden säännöstelyn. Sikiön lähdettäjät ja enkelintekijät ratkaisivat aviottomien äitien ongelmia hirveillä tavoilla. 

Maria Jotuni kirjoittaa tästä novellissaan Matami Röhelin: ”Sillä jos lapsi kuolee – niitä ei tiedä pieniä, niin on kirstuvatteet laitettavat ja kellot ja papit kustannettavat.”1800 -1900 -luvun vaihteessa noin kahdeksan prosenttia vauvoista merkittiin kirkonkirjoihin äpäränä. Aviottomalkta äidiltä meni maine, lapsella ei ollut tulevaisuutta, mutta miehelle ei käynyt kuinkaan. Kirjailija Joel Lehtonen oli avioton lapsi ja kirjoitti näin: ”Äidistään lienee hän jo pienenä kuullut sellaista, ettei hänen mielensä nyt tehnyt kysellä, missä äiti oli.” ”Minkälainen olento tuo äiti? Paha … kuin naiset kaikki.”Joel Lehtonen hellittelee maksullista naista näin: ”Lyhyt, paksu Killi-tyllerö, kiertelevä lemmen-lyllerö”.

Kirjailija Elmer Diktonius kuvaa helsinkiläisnaisia Punavuoressa, Kalliossa ja Sörnäisissä tällaisin nimityksin: jentta, pörriäinen, amatsuuni, naikkonen, laupeudensisar, heili, muija, vaimoväki, kottarainen, tiltu. Janne Kuutio (1932,Janne Kubik. Tekijän itsensä suomentama). 

L.Onerva osaa arvostaa itseään, hän on flanööri:”Minä olen todella kaunis. Mikä vahinko, ettei kukaan mies saa nähdä sitä, ihailla sitä, sanoa minulle, miten kaunis olen…se lieventäisi itseihailuni tuskaa… En uskoisi itseäni noin kauniiksi. Silmät kirkkaat, tummat, suuret, syvät, tukka somasti jakauksella, joka tekee otsan kapeaksi, käsivarret valkeat täyteläiset, ruumiissa aistillista pehmeyttä, kaula tarpeeksi pitkä. Luulenpa tosiaan paitakostyymin minua vaatettavan.” Ote L.Onervan tekstistä Hannu Mäkelän kirjassa Nalle ja Moppe. Eino Leinon ja L.Onervan elämä. Otava 2003. 

 Linda Tanner oli päättänyt pysyä neitinä ja välttää avioliiton orjuuden. ”Emansipaation, taloudellisen tasa-arvokäsityksen, matematiikan ja kehitysopinkautta minusta tuli rationalisti, tieteellisen ja teollisen kehityksen innokas kannattaja. Kaikki muutokset olivat tervetulleita, mutta elämä koetteli.” ja sitten hän rakastui Väinö Tanneriin: ”Joka solullani Sinua ikävöin. Se olet Sinä, joka minua hullutat.” Mutta tietenkin kävi niin, että syntyi yhdeksän lasta ja Linda valittaa kohtaloaan: ”Ei miehen ja perheen palvelijalla ole koskaan mitään yksityiselämää, omaa aikaa ensinkään, omasta huoneesta puhumattakaan, vaikka jokaiselle piiallekin tila kuuluu”.  Mutta: Riikka Tanner todistaa toista: ”Isoäiti oli tilaa vievä emäntä. Hän oli kaikkialla, katseli ulos salista, oli samassa navetassa…Hänen ja muiden kylän naisten äänet kaikuivat kaikkialla. Ollilan kylässä oli paljon ahkeria, vihaisia naisia, ja tuntui että joka hetki jossakin talossa räjähti nainen kappaleiksi. Joku nousi rakettina ilmaan. Kaikki naiset halusivat äänensä kuuluviin. Karjakko karjui, mikään ei ollut maailmassa kohdallaan. Tuntui että liikaa synnyttäneet naiset olivat syöneet dynamiittipötköjä nälkäänsä sotien aikoina.” Tällaisista asioista keskustelemme kierroksen aikana. Tervetuloa mukaan!