Hercule Poirot ei ole kuollut, tai hänet on oikeastaan herätetty henkiin – tai joku esittää häntä kohtalaisen hyvin. Ensimmäisessä lukemassani uus-Poirotissa nimeltään Monogram Murders, Poirot on lomalla, in cognito. Lomakohde sijaitsee Lontoossa, rouva Blanche Unsworthin täysihoitolassa 300 metrin päässä Poirotin kotoa puistikon toisella puolella!
Kirjailija Sophie Hannah on onnistunut saamaan Poirotille monia lukijoiden rakastamia omituisia piirteitä. Poirot on hienostunut ja moderni turisti, hän lomailee parhaassa mahdollisessa paikassa, rakkaan maisemansa äärellä; lähellä kotia.
Mutta murhia ratkovat poliisit tarvitsevat edelleen mestarietsivä Poirotin apua. Uutuus-Poiroteissa poliisi on harvinaisen naiivi ja yksinkertainen nuorimies, New Scotland Yardin rikostutkija nimeltään Edward Catchpool, jolla on sisäisiä kammoja ja estoja ja ne liittyvät kuolleiden kohtaamiseen. Hänen ammatinvalintansa ei ole siis oikein onnistunut, mutta onneksi Poirot asuu samassa täysihoitalassa ja ottaa käsiinsä kolmoismurhan tutkimukset Bloxham -hotellissa.
Poirot -tuote
Moneen kertaan palkittu dekkaristi Sophie Hannah on kirjoittanut Agatha Christien oikeudenhaltijain suostumuksella neljä uutta Poirotia. Teoksia on julkaistu 49 eri kielellä, kolme Suomeksi ja ne kustantaa WSOY. Ne ovat nimeltään Suljettu arkku, Kolme neljästä ja Nimikirjainmurhat. Neljäs dekkari suomennetaan varmaan pian.
Olen nyt lukemassa Closed casketia – juttua suljetusta arkusta. Se on näköjään jopa vähän paksumpi kirja, kuin edeltäjä. Monogram murders – kirjassa on 390 tiheästi printattua sivua. Ihan liian paljon jahkaamista ja varsinkin Edward Cathchpoolin sisäistä monologia! Boring. Mutta juonenkäänteitä Hannahin Poiroteissa riittää melkein enemmän kuin kansien sisälle mahtuu, juonen käsittely on yllätyksellistä ja vauhdikasta. Jotkut jutut ovat jopa epätodelllisia, motiivit myös aika keveitä – mutta voihan olla että olen kovettanut sydämeni, enkä pysty samaistumaan pikkukylän pastoripariskunnan karmeaan kohtaloon (johon sisältyy kolmen naisen rakkaus samaan pappiin, a) vaimo, b)yksi lihallinen rakkaus – se oikea – ja c) katkera ja kateellinen rakkaus ja lisäksi kaikkea muuta. Ja pappi on kunnon mies. Ja sitten koko kylä muutaman vihamielisen eukon johdolla saattaa asiat liikkeelle kohti loppua, ja matkalla tuhoutuu ainakin kahdeksan ihmistä.) Tässä lisätietoa: https://sophiehannah.com/hercule-poirot-novels/
Dame Agathahan oli itse varsinainen jahkailija, mutta hänen pohdintansa oli sellaista meditatiivista, pitkäveteisen hienostunutta ja hillityllä huumorilla höystettyä sivuntäytettä, jota me kaikki opimme rakastamaan. Monet kirjallisuuden tutkijat ovat yrittäneet saada selville, kuinka täti Agatha oikein saa meidät tähän turvalliseen transsiin lukiessamme hänen kirjojaan. Cambridgessä Agathan dekkarien tekstit ajettiin moneen kertaan tietokoneella tekstin, juonen, sisällön, henkilöiden ja rakenteen analysoimiseksi ja sieltä löytyi ainakin tietynlainen kerronnan rytmi, joka oli ominainen nimenomaan hänen kirjoilleen.
Tähän täydellisyyteen ei Sophie Hannah yllä, vaikka lukija yrittää olla kirjailijan puolella ja toivoa, että Poirot olisi oikea ja Edward Catchpool jonkinlainen sekoitus Chief Inspector Jappia ja ”My dear Hastingsia”. Lukijan ei pitäisi kuitenkaan tarvita yrittää olla kirjailijan puolella, hänen pitäisi voida rentoutua – kuten kunnon teoksen ääressä on oikeutettua odottaa. Lukijan pitäisi voida päästä kirjan sisään ja elää mukana. Mutta: uudet Poirot-kirjat ovat hyvää kaupallista viihdettä, eivät dekkarikirjallisuuden huippua ja niissä on Agatha Christietä vain logo ja Hercule Poirot, joka ajoittain kyllä vaikuttaa elävältä ja oikealta.
Mr Darcy ja Lizzie Bennet heräävät eloon
Kaupallista viihdettä kirjoitti myös P.D.James ja käytti varsinaisen kulttikirjan, Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin henkilöitä dekkarissaan vähän ennen kuolemaansa. Death comes to Pemberley -kirjassa Mr Darcy ja Elizabeth Bennet ovat olleet naimisissa jo muutamia vuosia, heillä on pieni poika ja asiat ovat uomissaan, jopa niin, että pariskunnalle tulee erimielisyyksiä.Death comes to Pemberley -kirjassa Lydia aiheuttaa jälleen skandaalin. Siskoni mielestä kirja oli ihana, minä odotin ehkä liikoja. P.D.James itse sanoi, että jos joku kirjoittaa jatko-osan Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjaan, se on olen minä.
Tässä traileri ihanasta tv-sarjasta: https://www.youtube.com/watch?v=SfE0rVtTGPM .
Viime jouluna P.D.Jamesin perintöä kaupallistettiin julkaisemalla hänen nuorena kirjailijana sanomalehtien joulunumeroissa julkaisemiaan jännityskertomuksia nimellä The Mistletoe Murders and other stories. Erinomainen kirja.
Milloin otetaan uudelleen esille todellinen snobi ja aito ylimys Lord Peter Wimsey ja hänen uskomaton vaimonsa Harriet, joka uhmaa kaikkea sovinnaisuutta ja kirjoittaa salapoliisiromaaneja ja pukeutuu häissäänkin kultabrokardiseen 1600-luvun iltapukuun. Eläköön kaikkien murhatätien isoäiti Dorothy L.Sayers.